Njaa. Ne samat naamat jotka valittaa palstoilla siitä, että Novita ei ole kotimainen vaan valmistetaan ties missä, ostavat kilokaupalla saksalaista Wollmeiseä. Ja tikuttelevat neuleitaan bambupuikoilla (jotka myös tuskin kotimaista alkuperää tai suomalaisessa bambumetsässä kasvatettua). 

*

Sorruin minäkin, ainoa lankapallero minkä olen ikinä ihan lankakaupasta ostanut, oli Zauberball. Katselin sitä nettikaupoissa ja näytti niin mukavalta että pakkohan se oli hakea. No ensimmäinen pettymys oli kun näin pallukan, kuvien perusteella oletin sen olevan jonkinkokoinen mutta ihan silmätysten pesäpallon kokoa ja näytti muutenkin surkealta. Ostin kuitenkin kun olin päättänyt, pakko se joskus on kokeilla millaista on laatulanka. Kympin pallukka laukunpohjalla, siitä pitäisi sukat syntyä.

Kotona oli sitten heti pakko testata. Äärimmäisen vaikeaa neuloa, ikinä en ole niin kauan sukkaparia tuhertanut. Langassa oli vähän väliä solmuja ja vahvuus vaihteli koko ajan ompelulanganohuesta seiskaveikkaan. Valmiita sukkia olin päivän pitänyt kun pinta nyppyyntyi, parin päivän päästä olivat muuttuneet muodottomiksi huopatossuiksi.

Kiitos minulle seiskaveikkaa ta Nallea. Kestää pyykkäämistä, ei ryönäänny, on mukavaa kutoa ja pitää kuosinsa.

*

Novitan langoissa on yksi iso vika:

Niitä et voi mennä neulomaan kenenkään nähden ellet sitten ole värjännyt itse lankaa trendikkäästi KoolAidilla tai sienillä. Neulontamaailman välineurheilijat sylkevät päällesi jos ilmaannut neuletapahtumaan seiskaveikkakerän ja tavan kilkuttimien kanssa. 

SNY:hyn osallistuminen on mahdotonta kun on todennäköistä että saa vihat niskoille lähettämällä kamulle Nallelankaa tai Puroa. Purohan on SELVÄ kopio Norosta eikä sitä saa käyttää mihinkään. Vaikka se nyt on ihan eri koostumusta, eri vahvuista ja eri väristä. Mutta on se kun sanotaan.

*

 

 

 Netti on pullollaan neuleohjeita, lähes kaikissa mainintana kaupallinen käyttö kielletty. Mitä on kaupallinen käyttö?

Olenko jo rikollinen jos menen tekemään tuttavalle pipon jonkin ohjeen mukaan ja otan siitä hieman maksua? (tässä tapauksessa aika moni neuloja on hairahtunut laittomuuden polulle)

Entä jos teen vaikka yhden kappaleen jostain mallista ja myyn sen joulumyyjäisissä?

Teen itselleni neuleen josta en pidäkkään ja myyn sen pois?

Vai vasta sitten kun perustan yrityksen ja ryhdyn tehtailemaan jotain määrättyä mallia sarjatuotantona?

No entä jos otan osan yhdestä, vähän toisesta ja pikkuisen kolmannesta ja yhdistelen ne myytävään tuotteeseen, olenko silloin varastanut alkuperäisten mallien tekijöiltä vai olenko jo luonut oman mallin johon saan merkitä nimeni suunnittelijana ja kieltää ketään edes katsomasta kyseistä neuletta ettei vain tule vaikutteita omiin töihin..?

*

Kaiken huippu on ollut mielestäni Baktus-huivi, siis tämä maailman yksinkertaisin mutta käytännöllinen tekele joita mummoni kutoi sarjatyönä lapsille ja lapsenlapsille jo tuossa 70-80-luvun vaihteessa.

Joku fiksu sen ymmärtänyt nimetä Baktukseksi ja laittaa nettiin omiin nimiinsä ja auta vain jos menet sellaisen tekemään ja et muista mainita nimeä ja suunnittelijaa niin jo olet pulassa! Ja jos menet muokkaamaan ohjeeseen vaikkapa pitsineuletta tai palmikkoa mutta jos siinä levennyksessä on joka neljäs kierros lisäys ja toiseen suuntaan vähennys niin se ON Baktus ja olisi syytä anoa "suunnittelijalta" lupa ennenkuin vain vahingossa julkaiset ohjeen!!

Mitäs jos tehdään tämä huivin ME-lehdessä olleella Novitan ohjeella tietämättä lainkaan että joku sen on jo Baktukseksi ominut..

Lisäksi on miljoonat väkerrykset eri blogeissa ja palstoilla jotka on omiksi leimattu ja kielletty kaupallinen käyttö, sellaisia käsitöitä joita on ollut jo iät ajat olemassa.

Eräs suomalainen bloggaaja ja vähän muutakin oli vetänyt herneen nenään kun eräässä lehdessä oli ollut HÄNEN suunnittelemiensa tossujen ohje ilman HÄNEN lupaansa. Ja kyseessä oli perushuovutetut turjakkeet, ei mitenkään erityiset eikä mallin itse tekeminen vaatisi edes suuria ponnistuksia keneltäkään joka on vähänkään neulonut. Oletankin lähinnä kyseisen henkilön tietäen että asiasta täytyi mainita vain siitä syystä että muutkin huomaavat: Katsokaas kun MINÄ olen niin hyvä että minua kopioidaan jo!! Et muuten ole.

AINOA ohje jonka olen löytänyt viime aikoina on ollut Haruni-huivi jossa ei kaupallista käyttöä kielletä mutta pyydetään mainitsemaan malli ja suunnittelija myydessä. Varsin positiivista.

*

Suosittelisin näille hernenenille, etteivät julkaisisi ohjeitaan netissä jos ne ovat niin kuumaa kamaa ja pelkona että joku niiden avulla pian pääsee rikastumaan. Pistäkää ne mallit patjan alle piiloon älkääkä edes itse neuloko niistä mitään ettei kukaan vain näe. Nettiin kun päästää se on vapaata riistaa.

Pääseekö kukaan edes neulotuilla töillä rikastumaan muutenkaan? Aikaavieviä töitä, isoa huivia nopeakin neuloja tekee muutamia päiviä jos maratonilla vetää, pari pipoa tulee ehkä päivässä.

No miten sitten käy jos joku bongaa joulumyyjäispöydästäni jonkin korvamerkityn villapipon? Soitetaanko poliisit paikalle, saanko sakkoja vai linnatuomion? Takavarikoidaanko piponi? Entä jos voin todistaa että siinä pipossa on yksi silmukka eri lailla mitä ohjeessa (se virhekavennus..) niin vältynkö rangaistukselta kun malli onkin sitten minun itse luomani..?

*